perjantai 28. huhtikuuta 2017

Vaaleanpunainen huhtikuu

Vuosi väriterapiaa -haaste inspiroi minua tekemään vaaleanpunaisen poppanan. Erityisen helppoa se ei ollut ja kertaalleen jo hylkäsinkin koko ajatuksen kun en millään meinannut keksiä, miten sen toteuttaisin. Tein yhden toisen ensin, jonka jälkeen palasin jälleen pohtimaan vaalenpunaisia kuteitani.



Koko: 41cm x 0,97m


Pitkällisen kuteiden pyörittelyn, suunnittelun ja empimisen lopuksi päädyin tekemään tämän. Ihan ei ole ominta tyyliäni tämä väri, joten se selittää varmasti osaltansa miksi sen suunnittelusta ei meinannut tulla mitään. Toiseksi värejä oli rajallisesti, eikä kaikki edes sopineet yhteen keskenään. Jouduin siis karsimaan useamman eri vaaleanpunaisen pois.

 

Kutoessani aloin jo jollain tasolla pitämään työstä. Tai ainakin uskomaan, että lopputulos olisi oikein hyvä. Puista kun otin pois niin mielipide olikin taas eri ja mietin, että mitä ruttoa mä oon tehnyt. Varsinkin keskikohdan tummempi punainen ei oikein miellyttänyt.



Mutta nyt kun sitä katsoo niin ihan hyvä se on, ja voin myöntää sen olevan minun tekemäni. Väri ei vain edelleenkään itselle oikein kolahda. Joku muu varmasti tykkää siitä paljon enemmän. Nyt pitää vain löytää tuo henkilö.



Ei se aina ole niin helppoa tykätä kaikesta mitä tulee tehtyä.


3 kommenttia:

  1. Sulla on mieletön värisilmä ja kutomisen taito hyvästi hyppysissä! :) Mä tein juuri kaupat vanhasta torpasta, haaveena joskus pystyttää sinne 80-luvun lopulla kuolleen mummuni kangaspuut ja opetella kutomaan räsymattoja. :D Ihana blogi sinulla, jään seurailemaan touhujasi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :D Hyvä, että tykkäät, vaikka ei ole vielä kovin paljoa tullut päivitettyä, mutta pikkuhiljaa tulee uusia töitä kunhan saan valmiiksi. Ihana torppa sulla, kyllä tuolla kelpaisi kutoa perinteikkäitä räsymättoja :)

      Poista
  2. Ihan mahtava poppana! (: Tosi kaunis, vaikka ei se vaaleanpunainen ihan meikäläisenkään suosikki ole. Mutta esimerkiksi tässä se toimii kivasti. Ja itsehän en kutomisesta mitään ymmärrä, joten nöyränä ihailen muiden kädenjälkeä.

    VastaaPoista