Loimen luonti

Sarjassa seuraa 3 julkaisua kankaan rakentamisesta. Nyt tässä ensimmäisessä kerron kuinka loimi luodaan, seuraavassa loimen rakentaminen puihin ja lopuksi sidonta. 

Yhdeltä päältä luotaessa langan päähän solmitaan hevosenhäntäsolmulla lenkki, josta käsi mahtuu hyvin läpi. Jos loimi luodaan useammalta päältä voidaan ne kaikki solmia yhteen hevosenhäntäsolmulla. Lenkki laitetaan ensimmäiseen tiuhtanappulaan. 

Lointa luodessa langan on mentävä koko ajan samalla rytmillä tiuhtanappuloiden yli ja ali, jotta tiuhta muodostuu oikein ja näinollen myös lankajärjestys pysyy selvillä. Itse olen tottunut menemään aina tullessa ensimmäisen tiuhtanappulan yli ja kahden ali. Takaisin käännyttäessä kahden ali ja yhden ali. Tiuhtaristikko muodostuu 2. ja 3. nappulan väliin. 

Luon etenkin pidemmät loimen ristiin, jolloin vuoroin lanka menee jo luodun loimen alapuolelta ja seuraavan pystypuun kohdalta päältä. Vaikuttaa käsittääkseni siihen, ettei loimeen muodostu niin paljoa kierrettä. 

Merkkilanka helpottaa lankojen laskemista. Näin ei tarvitse aina laskea uudestaan koko loimen lankamäärää. Tässä merkki 50 langan välein, josta on sitten helppo laskea yhteen paljonko lankoja jo on. 

Kun lankoja on oikea määrä katkaistaan lanka ja solmitaan samoin kuin alussa. 

Kun loimi on luotu, laitetaan molempiin päihin pohjukka, ja tiuhtalangat jostain kestävästä ja selkeästi eri langasta kuin loimi, esimerkiksi kalalangasta. Tähän on hyvä käyttää tutkaimia eli loimen loppuja. 

Tiuhtalangan on oltava hieman yli 2 kertaa loimen leveys, jotta se ylttää loimen ympäri kun se jaetaan käärinpirtaan oikeaan leveyteen. 

Lanka pujotetaan tiuhtaristikon molemmilta puolilta ja solmitaan lenkkiksi.

Tiuhtalanka pyöritetään kahteen suuntaan loimen ympärille ja solmitaan rusetilla kiinni.

Loimi otetaan pois puista alhaalta ylöspäin letittäen. Letittäminen on käytännössä virkkaamista, pohjukka on ensimmäinen lenkki. Kannattaa vaihtaa aina vuorotellen kättä, joka menee lenkistä läpi, näin tehdessä loimi kiertää vähemmän. 

Letitetään pohjukkaan asti. Loppupäätä ei saa vetää viimeisen lenkin läpi, vaan pohjukka ja viimeinen lenkki sidotaan yhteen esimerkiksi räsykuteella.

Lopuksi loimi punnitaan, jotta tiedetään menekki.