tiistai 31. tammikuuta 2017

Koneellinen kudonta ja Venla

Olen työssäoppimassa Hämeenlinnan Tekstiiliverstaalla, jossa tehdään koneellisesti kudottuja kankaita. Pääsääntöisesti tehdään asiakkaiden kankaita, jotkut asiakkaista käyvät kutomassa myös itse. Omia malleja yrityksellä on muutamia, mutta niiden kutominen on melko vähäistä sillä heillä ei ole omaa myymälää.  

Pääsin hyvin pian suunnittelemaan huopamallia valmiiseen vakioloimeen. Suunnitteluun kului muutama päivä kun selasin alan lehdistä inspiraatiota ja lopulta suunnittelin oman mallini WeavePointilla. 

Nyt olen tehnyt sen tiimoilta muutamia kudonta- ja vanutuskokeiluja. Vertaillut ja laskenut kutistuvuuksia. Tarkoituksena olisi dokumentoida prosessi mahdollisimman hyvin, jotta voisin mahdollisesti pitää siitä utkintotilaisuuden. Vielä on hieman auki, minkä tutkinnonosan voisin suorittaa, mutta esimerkiksi tuotekehitysprosessiin osallistuminen olisi yksi vaihtoehto. 

Tietenkin huopa -projektin lisäksi olen tehnyt paljon muutakin alaan liittyvää, mutta niistä lisää toisessa kohtaa. Nyt niistäkin on materiaalia täällä




Tapituskaavio tulostettu numeroin, 
parilliset rivit yliviivataan punaisella,
 kun tehdään villakoneella D1. 
Puuvillakoneella tehdään toisin päin. 



Rakenteeseen lyödään 2 riviä kerrallaan. Valkoiset rivit vihreillä napeilla, punaiset punaisilla. 



Kampea veivataan itsestä poispäin. Vahingossa tuli selvitettyä, mitä tapahtuu jos veivaa väärään suuntaan...



Sidoskortti
Mallikerta on vaivaiset 462 lankaa...



Kudekortti
Saman mittainen kuin sidoskortti. 



Kokeilu, kude Tammervillan kampavillalankaa.




Leikkuri leikkaa kuteet vähän matkan päästä reinasta, 
jolloin siihen jää lyhyet hapsut. 

Kankaansuussa on pingotin, jossa on piikkirulla. Piikit hieman aiheuttaa ryhmittymistä.




 Pois leikautuvasta kuteesta, muodostuva nauha menee puolalle.


Kuteena kokeiltiin kahta eri lankaa, ensimmäisenä Tammervillan kampavillalankaa ja toisena Scoellerin Sport Lodenia, samaa kuin loimi. Vertasin näiden kahden langan vanumista, ja Sportti vanui huomattavasti enemmän samassa lämpötilassa. Lopputulos oli kuitenkin edelleen pehmeä ja erittäin miellyttävä. Kampavilla on kuitenkin sen verran karkeampaa, ettei siitä saa yhtään niin mukavan tuntuista kuin Sportista. 

Päädyimme siis yksimelisesti käyttämään Sporttia. Sportti on todella ohutta villalankaa, josta tuli vanuttaessa mukavan kuohkeata.  

Kokeilin vielä muutamia erilaisia päärmeitä ja hapsuja. Ehdottomasti paras vaihtoehto oli kaikkien mielestä, että kudetta puretaan 2 cm:ä ja ommellaan suora ommel lyhyellä tikin pituudella. 

Yleensähän käsin kudottuihin huopiin jätetään 15 cm lankaa hapsuihin, jotka sitten usein kierretään tai letitetään. Tässä tapauksessa sellainen olisi kuitenkin melko hankalaa, sillä kone ei osaa jättää sillä talalla kutomatta. Kun halutaan hapsuja, on kudetta purettava oikea määrä. Tietenkin on mahdollista siirtää lointa manuaalisesti, mutta sekin menisi turhan hankalaksi, sillä joku joutuisi vahtimaan milloin huopa on valmis. Puhumattakaan siitä, että joku joutuisi vielä solmimaan hapsut.  



Kun lanka, vanutus ja reuna viimeistely oli päätetty, oli aika kutoa kokeiluhuopa. Siitähän tulikin ihan kiva. 



Lopuksi huopa vielä höyrytettiin.


Vielä pitäisi päättää millä väreillä huopia aletaan lopulta tekemään. Useamman eri värivaihtoehdon olen jo suunnitellut.

Teen vielä uuden julkaisun tästä huovasta, jossa on paremmin valmiin tuotteen tiedot kuvien kera. Varsinaisia huopia en tuskin ehdi edes näkemään ennen kuin työssäoppiminen pättyy, sillä minulla on enää tämä ja ensi viikko jäljellä. 

Asiakas kutoi omia kankaitaan niin paljon, että loimi loppui, joten nyt menee paljon aikaa siihen kun puut siivotaan, kuluneet niidet vaihdetaan uusiin, niisitään uusi loimi ja kaikkea mitä tuohon nyt liittyy kun laitetaan uusi loimi. Seuraava loimi on musta, joten en tiedä, kaipa siihenkin voisi huopia tehdä.


1 kommentti: